11 December 2008

112. haaste

Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

Vene

This entry was posted on Thursday, December 11th, 2008 at 0:30 and is filed under Valokuvatorstai, Valokuvia. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.

8 Responses to “112. haaste”

  1. Tarjuska
    December 11th, 2008 at 1:00

    Onkos toi se Titanicin hylky? :))

  2. savisuti
    December 11th, 2008 at 1:21

    Tässä kuva taitaa puhua enemmän kuin tuhat sanaa.

  3. Nukke
    December 11th, 2008 at 1:38

    Vene telakalla. Poissa käytöstä ja tää on vain mun tulkintaa sillä Tässä kuvassa on sanottu ilman sanoja paljon !

  4. auringonkukka:)
    December 11th, 2008 at 7:55

    tosi kaunis ja tunnelmallinen kuva!

  5. Speedy
    December 11th, 2008 at 15:11

    Sävykäs kuva, sopii aiheeseen! :)

  6. Olli
    December 11th, 2008 at 19:22

    Titanikkihan se siinä!

  7. Granny
    December 12th, 2008 at 10:15

    ….ehdottoman mustavalkoinen johon paljon sanoja naulattuna kiinni!

  8. John
    December 15th, 2008 at 15:08

    Tummansynkkä kuva puhuu. Pelastusköysikö :)

Leave a Reply

Mikäli kommenttisi ei ilmesty heti näkyville, syy on todennäköisesti Akismet -spämmifiltterissä. Tuossa tapauksessa julkaisen kommenttisi manuaalisesti pienellä viiveellä. :)
Kiitos kommentistasi.