Lisää patsastelua
Edelleen patsas-teemassa pysytellen. Sanna Koiviston Uittopatsas on myös yksi suosikeistani.
Iijoen uitto oli osa lapsuuttani. Lapsena olin usein kesälomalla mummulassani Iijokisuulla ja uitto oli osa elämää melkeinpä huomaamatta: meillä oli lupa uida eka puomille asti ja siitä sitten piti palata takaisin laiturille tai rantaan, perämoottoriveneellä ajaessa piti puomin ylityspaikalla muistaa nostaa moottori ylös, ongella käydessä sidoimme veneen poolaan kiinni ja joskus kävimme iltasella uittomiesten lähdettyä erottelulla kävelemässä lavoja pitkin, ja totta kai karkian kolina ja uitoin veneiden moottoreiden puksutus kuuluivat jokaiseen kesäpäivään.
Iijoen uiton lopettaminen vuonna 1988 oli hieman haikea kokemus, koska sen jälkeinen jokimaisema ei enää ollut sama kuin lapsuuteni aikoina.
July 5th, 2007 at 11:06
Kertomuksesi tuo henkilökohtaisen näkökulman patsaaseen. Ymmärrän hyvin miksi tämä patsas vetoaa sinuun.
July 5th, 2007 at 11:07
Tuossa alemmassa kuvassa muuten valotus ja patsaan varjomaisuus ja joen näyttäytyminen isona tukkina on hauska oivallus. Hyvä kuvakulma!